9 kuukautta tuntuu nyt pitkältä. Jotenkaan en usko siihen kun kaikki entiset morsiammet sanovat, että "Usko pois, kiire siinä vielä kuitenkin tulee". Siitä asti kun 4kk sitten mieheni otti naimisiin menon puheeksi, olen toiminut todella määrätietoisesti ja hoitanut asioita jo kuntoon.
Tärkein asia eli hääpuku oli minulle ehdottamasti tärkeintä hoitaa ensimmäisenä. Ja mitä parhainta, serkkuni joka on myös ystäväni ja toinen kaasoni, tulee ompelemaan minulle unelmieni hääpuvun. Kaikki on muutoin suunniteltu, mutta reissu kangaskauppaan on vielä tekemättä. Jännityksellä odotan kuinka mahdottoman vaikeaa on päättää miljoonasta eri vaihtoehdosta se oikea.
Hääpaikkaa pohdimme viikon verran. Kyselimme tarjouksia ja pohdimme mitä haluamme häiltä. Meille ehdottomasti tärkeintä oli, että koska hääseurue tulee olemaan todella pieni, niin hääpaikka olisi aivan jotain muuta kun seurojentalo. Päädyimme hotellin ravintolaan joka on meille molemmille tuttu. Otimme sieltä myös ruoka sekä juomatarjoilut. Sen sijaan kakun ja muut makeat tarjoilut halusimme kaupunkimme ehdottomasti parhaalta leipurilta. Kakusta kerron myöhemmin kunhan pääsemme ensin leipurin juttusille.
Mieheni "kosinnan" jälkeen ensimmäinen asia jonka tein, oli vihkimisen varaus maistraattiin. Halusin olla ensimmäinen ko. päivän varannut. Ja koska myös kellonaika oli tärkeä, niin toimin nopeasti. Maistraatti oli meille molemmille selvä asia, mutta koska minua mietitytti myös avioliiton siunaaminen, mieheni antoi hyväksyntänsä sille. Päädyimme juhlimaan häitämme siis kahtena eri päivänä. Toisena päivänä meidät vihitään maistraatissa ja reilu viikko vihkimisen jälkeen meidän liittomme siunataan läheisten läsnäollessa.
Ensimmäinen häävaruste jonka hankin, oli tämä ihanuus joka toimittaa ikäänkuin hääkimpun virkaa...